maanantai 30. marraskuuta 2015

Viikonlopun vuoristorata

Kulunut viikonloppu oli yhtä vuoristorataa. Perjantaina olin pitkään töissä, mutta rakas ystäväni oli tullut kaupunkiin viikonlopuksi ja ehti käymään meilläkin illan päälle. Kuulumisten vaihdossa saatiinkin useampi tunti kulumaan, oli ihana nähdä pitkästä aikaa! :)

Lauantai-aamu alkoikin sitten lasten ehdoilla, aiemmin kuin täm äitipuoli olisi jaksanut :D No, lupausten mukaisesti meillä vietettiin Frozen-päivää. Söimme leipomaani Frozen-aiheista kakkua ja katsoimme ko.elokuvan.


 Päivän oli tarkoitus olla mukava ja kyllähän se oli sitäkin. Mutta oli se paljon muutakin. Olin jo perjantaina ollut todella herkillä ja itkuinen, mutta lauantai oli mielialojen vaihteluiden suhteen ihan hirveä! Raivosin ensin pää punaisena ja sitten heti perään vaan itkin. :( Edellisessä hoitokierrossa ei näin rajuja mielialan vaihteluita ollut... Oma olo on ollut ihan hirveä ja sääliksi käy perhettä, mies tietää mistä on kyse, mutta lapset ja koirat ei tietenkään ymmärrä miksi on hermot kireällä :( Olin koko päivän myös ihan tavattoman väsynyt!

Lauantai-iltana suuntasimme kuitenkin vielä koko perheen ulkoilutapahtumaan. Sää ei suosinut, mutta pääasia että lapsilla oli kivaa. :) Tapahtuman jälkeen kävimme syömässä Hesessä, jonka jälkeen minä lähdin vielä parin kaverin kanssa tuulettumaan kaupungin vilinään miehen jäädessä kotiin lasten kanssa. Pikkujoulukansaa olikin paljon liikenteessä ja ilta muuttui aamuksi hyvää kyytiä ennen kuin painoin pään tyynyyn :)

Sunnuntai oli mielialojen suhteen tasaisempi. Väsymys painoi edelleen (toki lauantai-illan riennoilla oli tähän osansa), mutta muuten mieli oli huomattavasti parempi ja tasaisempi kuin edellisenä päivänä. Käytiin iltapäivällä porukalla koko perheen liikuntatapahtumassa, lapset pääsivät pomppulinnaan, telinevoimisteluun, polkuautoilemaan ja vaikka mitä. Vauhtia piisasi! Illalla sitten rauhoituttiin ja laitettiin adventtikynttilät esille.


Tänään on tämän kierron viimeinen päivä kun otan Letrozolin. Toivotaan että sivuvaikutuksetkin helpottavat, enkä ole enää ihan niin tuuliviiri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi! :)