Viikonlopun vuoristorata

Kulunut viikonloppu oli yhtä vuoristorataa. Perjantaina olin pitkään töissä, mutta rakas ystäväni oli tullut kaupunkiin viikonlopuksi ja ehti käymään meilläkin illan päälle. Kuulumisten vaihdossa saatiinkin useampi tunti kulumaan, oli ihana nähdä pitkästä aikaa! :)

Lauantai-aamu alkoikin sitten lasten ehdoilla, aiemmin kuin täm äitipuoli olisi jaksanut :D No, lupausten mukaisesti meillä vietettiin Frozen-päivää. Söimme leipomaani Frozen-aiheista kakkua ja katsoimme ko.elokuvan.

 Päivän oli tarkoitus olla mukava ja kyllähän se oli sitäkin. Mutta oli se paljon muutakin. Olin jo perjantaina ollut todella herkillä ja itkuinen, mutta lauantai oli mielialojen vaihteluiden suhteen ihan hirveä! Raivosin ensin pää punaisena ja sitten heti perään vaan itkin. :( Edellisessä hoitokierrossa ei näin rajuja mielialan vaihteluita ollut... Oma olo on ollut ihan hirveä ja sääliksi käy perhettä, mies tietää mistä on kyse, mutta lapset ja koirat ei tietenkään ymmärrä miksi on hermot kireällä :( Olin koko päivän myös ihan tavattoman väsynyt!

Lauantai-iltana suuntasimme kuitenkin vielä koko perheen ulkoilutapahtumaan. Sää ei suosinut, mutta pääasia että lapsilla oli kivaa. :) Tapahtuman jälkeen kävimme syömässä Hesessä, jonka jälkeen minä lähdin vielä parin kaverin kanssa tuulettumaan kaupungin vilinään miehen jäädessä kotiin lasten kanssa. Pikkujoulukansaa olikin paljon liikenteessä ja ilta muuttui aamuksi hyvää kyytiä ennen kuin painoin pään tyynyyn :)

Sunnuntai oli mielialojen suhteen tasaisempi. Väsymys painoi edelleen (toki lauantai-illan riennoilla oli tähän osansa), mutta muuten mieli oli huomattavasti parempi ja tasaisempi kuin edellisenä päivänä. Käytiin iltapäivällä porukalla koko perheen liikuntatapahtumassa, lapset pääsivät pomppulinnaan, telinevoimisteluun, polkuautoilemaan ja vaikka mitä. Vauhtia piisasi! Illalla sitten rauhoituttiin ja laitettiin adventtikynttilät esille.

Tänään on tämän kierron viimeinen päivä kun otan Letrozolin. Toivotaan että sivuvaikutuksetkin helpottavat, enkä ole enää ihan niin tuuliviiri.

Ovulaation induktio nro 2

Meidän ensimmäinen hoitokierto ei tuottanut tulosta, joten meillä alkaa nyt toinen ovulaation induktio. Pakko myöntää, että omat fiilikset on pettyneet ja pessimistiset :( Olin ensimmäisessä kierrossa todella luottavainen, että nyt varmasti tärppää, yritin puhua itselleni järkeä, mutta taas annoin itseni toivoa liikaa ja alas tultiin kovaa ja korkealta.

Ensimmäisessä kierrossa kävin  seurantaultrassa kahdesti, kp11 näkyi neljä (!!!) kasvavaa follikkelia, joista suurin oli 13mm ja kolme muuta pienempiä, mutta keskenään tasakokoisia. Tämän vuoksi sovimme uusintaultran kp13:lle. Tuolloin ultrassa näkyi yksi selkeä johtofollikkeli (16mm), kolmen pienemmän kasvu oli hidastunut kuten kuuluukin. Innolla tein ovulaatiotestejä ja lopulta sain positiivisen tuloksen sekä liuskatestiin, että digitestiin. Ovulaatioplussa hyödynnettiin huolella ja sitten ruvettiin piinailemaan.

Ensimmäiseen kiertoon kuului myös verikokeiden ottaminen: kilppariarvot, shbg, prolaktiini ja testosteroni. Testotuloksia en ole vieläkään saanut kun labralla on ollut niiden kanssa jotain ongelmia, mutta kaikki muut oli kunnossa. Myöskään kohdun limakalvossa ei ole ollut ongelmia, jälkimmäisessä ultrassa limakalvon paksuus oli 7 mm.

Siinäpä siis syy pessimistiseen fiilikseen; ensimmäisessä hoitokierrossa oli kaikki kuten kuuluukin, eikä tulosta siltikään tullut. Tähän toiseen kiertoon lähdetään ihan samoilla eväillä: lääkkeiden annostus on sama, lääkkeen ottopäivät on samat... Ainoa ero on, että seurantaultria ja verikokeita ei nyt oteta. Usko siihen, että hoidot nyt toisivat toivotun lopputuloksen on pieni... :(

Yritän pysyä positiivisena, mutta vaikeaa tämä on. Ihan äärettömän vaikeaa :(

Näillä eväillä mennään taas kiertopäivät 3-7:

Dpo12

Tämän päivän testi oli yhtä ankeaa katsottavaa kuin eilinenkin. Nega näyttää siis...
Eilen illalla alkoi tissien arkuus kun otti rintsikat pois ja tänään on menkkamaista jomotusta ollut sekä mahassa että alaselässä. Olin jo melkein varma että menkat alkaa tänään. Ei ole toistaiseksi näkynyt.

Tässä kuva tämän päivän testistä

Dpo11

Ensimmäinen hoitokierto, kiertopäivä 29, dpo11 ja testi niin puhdas nega kuin vaan voi olla :( Huoh... Mitään oireitakaan ei kyllä ole ollut. Tai no, olen mm. ollut väsynyt, mutta se on johtunut ihan vaan päällä jylläävästä flunssasta.

Kuukautisia edeltää yleensä tissikipu ja kramppailu, juilinta ja jomotus alamahalla ja selässä. Nuo oireet saattavat kestää joskus jopa yli viikon ennen kuukautisia, nyt niitä ei ole ollut. Eilen tuntui muutaman kerran menkkamaista juilintaa alamahassa ja se on jatkunut tänään. Olen ollut myös tosi kärttyisä ja itkuherkkä muutaman päivän, joten sekin puhuu sen puolesta, että uusi kierto on vaihtumassa. Ainakaan en nyt siis ole kuvitellut mitään oireita, joka sekin on usein tapahtunut.

Olen yrittänyt olla toivomatta liikaa, mutta fakta on se, että olin silti liian luottavainen tämän kierron suhteen. Tämä oli meidän ensimmäinen hoitokierto ja olin varma, että nyt kun meillä on hoidot alkaneet, ultrassa näkyi hyvänkokoinen johtofollikkeli, verikokeet oli ok ja ovulaatiotesti näytti plussa niin nyt meillä tärppää. Mutta pahasti vaikuttaa, että ei taaskaan... Yritän ajatella positiviisesti, että edellinenkin raskaus näkyi vasta dpo13. Ja että niin kauan kuin vuoto pysyy pois, on toivoa. Mutta vaikeaa tämä on.

Ensimmäiset ajatukset

Hei!
Enpä muista kauanko mietin tämän blogin perustamista, mutta aikaa siihen meni. Ja vähintään yhtä kauan meni aikaa siihen, että sain aloitettua tämän ensimmäisen tekstin kirjoittamisen. Mutta nyt tässä vihdoin ollaan :)

Tulen blogissani kirjoittamaan lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista, uusperheen arjesta ja harrastuksistani. Tämä blogi tulee olemaan vain pieni osa elämääni, minulla on myös elämää, josta en blogiin tahdo kirjoittaa. Välillä teksti tulee olemaan varmasti synkkää ja katkeruuden sävyttämää, mutta kuten elämässä yleensäkin, pyrin huomaamaan aina myös ne arjen pienet ilot ja laittamaan niitä tänne blogiinkin.

Päivitystahdista en osaa sanoa etukäteen, välillä tahti on varmasti kiivaampi, välillä hitaampi. Aloitan blogin pitämisen koska pidän kirjoittamisesta ja haluan koota ajatuksiani yhteen paikkaan. Samalla toivon, että lukijat saavat jotain irti blogistani: vertaistukea, tietoa, uusia näkökulmia, ajanvietettä... edes jotain. :)

Kaikki palaute ja kommentit ovat erittäin tervetulleita, minulle voi myös lähettää sähköpostia osoitteeseen: viivanpaikkoja@gmail.com

Tervetuloa mukaan!

-T